Why I have This need to hurt myself

Miksi satuttaa itseensä, eikö elämä muutenkin oo jo tarpeeks rankkaa? Mikä veressä on niin kiehtovaa.  Jotkut sanovat että viiltely on avunhuuto tai että ovat siihen koukussa jotkut haluavat oikeasti satuttaa tai rankaista itseään, kaikki noi tuntuu sopivan muhun mut eniten ehkä haluan saada tasapainoo siihen mitä tunnen sisällä et kipu olisi tasapainossa sekä ulkokuoressa että sisällä. Voi kuullostaa oudolta tai joltain fuckin teiniangstilta, mutta eihän se sitä ole eihän?

Neemu feat Sana-Usko

meikä seuraa maailmaa sivusta vedän hupun päähä ku muut kiljuu riemusta/
herkkä tyttö, vaik esitänkin kovempaa/
rankka elämä ulkokuoren kovettaa/
menettänyt paljon, saanut sitä enemmän/
kohtalo sen määrittelee mitä minä menetän/
mä uskon siihen, se antaa voimii/
vaik välil epäonnistuukin kaikki mitä koitin/
se on elämää, ei sen enempää/
hyvä onni loppuelämää oo kenelkään/
pitää uskoo itseensä, uskoa parempaa/
uskoo et aurinko viel paistaa, vaik nyt paleltaa/
ja vaik menee päi seinii, kaikki selvii/
jaksaa vaa luottaa ja uskoo unelmii/
mut on lyöty, mut jaksan silti yrittää/
vaik ei meist kukaa selvii tääl yksinää/

Please help me get trough this nightmare

Taas näin painajaisen, sen sama painajaisen minkä nään aina

Oon tyhjässä huoneessa ja kaikki tärkeät ihmiset ovat ympärilläni, sitten kaikki ne tärkeät ihmiset katoaa ja jään yksin tyhjään huoneeseen. Lysähdän maahan ja tuntuu että se vetää puoleensa, olen liian heikko noustakseni ylös, päässä jyskyttää ja koitan yhä uudelleen ja uudelleen nousta ylös en vain millään pääse.

 Kun herään poskellani on kyyneliä, alan miettiä mitä jos oikeasti kaikkein tärkeimmät ihmiset katoaisivat ja jäisin ihan yksin paskaan elämääni. Silloin en oikeasti jaksaisi nousta ylös. Ja nyt sen vasta tajusin, että menetys on pahin pelkoni...

My first blog

Ekakski tää blogi ei kerro mun elämästä vaan kirjotan aina kaikkee mitä mun päässä nyt sattuukaan pyörii. Enkä mä oikein tiedä miten alottaa. Tää on mun eka blogi ikinä, eikä mulla oo mitään kokemusta tälläsestä. Oon kuiteski jo pitkää halunnu purkaa kaikkii ajatuksiani ulos, ja blogi on aina ollu mielessä:)

eli mun elämä ei oo ollu ihan mitään ruusuilla tanssimista, ainankaan omasta mielestäni.Tiien että muilla on pahempiakin ongelmia, mut jos oon tässä parin vuoden aikana mitään oppinu niin sen että kenelläkään ei oo helppoa.

Opin ehkä vielä joskus kestämään paremmin sen paskan mitä mun päälle heitetään,isolla lapiolla.