Mitä enää voi ees tehdä kun tuntuu näin pahalta. Mihin ja kenen luo voi mennä turvaan kun haluis vaan yhä enemmän satuttaa itteensä??? Mitä tehdä kun on pahasti eksyksissä eikä valoa näy missään...
Jos ihan kokemuksella puhun olin pari vuotta sitten aivan pohjalla, en jaksanut enää edes itkeä nukuin vain päivästä toiseen. En jaksanut edes miettiä enää kunnolla, mutta jossain utuisten ja hämärien ajatuksieni pohjalla tiesin odottavani sitä auttavaa kättä joka pelastaisi minut.
Sitä ei kuitenkaan ikinä tullut ja kesti kauan ennen kuin tajusin, että on vaan pakko selvitä yksin. Nousin ylös omin avuin ja olen ihan helvetin ylpeä, että pystyin siihen, silti se jätti minuun ikuiset arvet, ja tiedän etten siihen enää toista kertaa pysty. Nykyään elämäni on alkanut taas mennä huononpaan suuntaan ja pelkään joutuvani takaisin pohjalle, ennen sitä koitan löytää jonkun jonka apuun voisin aina luottaa ja jonkun joka ottaisi minut siipiensä alle suojaan kaikelta pahalta. Koska tiedän etten pysty pelastamaan itseäni toista kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti